Siem Reap

PUBLISHED ON NOV 13, 2009 — CAMBODIA, THAILAND, TRIP2009

It’s a holiday in Cambodia, it’s tough kid but it’s life…

Herätyskello soi tänään 03.45 ja urheilunuorten kaksikko läksi kohti Bangkokin juna-asemaa. Paljastui sitten että Bangkokissa ei suinkaan aina ole ruuhkaa, vaan muun muassa aamu neljältä taksillä päräyttää Khao Sanin huudeilta juna-asemalle noin viiteen minuuttiin. No eipä tässä mitään, ostettiin liput aamujunaan kohti Aranyaprathetia. Matkaan kuluu noin kuusi tuntia ja hintaa matkalle tuli 48 bahtia. Ei paha kun vertaa, että bussilla matkaan menisi noin 200 bahtia, tosin aikaakin menisi vain neljä tuntia. Vinkkinä tuleville matkaajille sanottakoon, että junassa ei ole kuin yksi matkustusluokka. Tästä huolimatta junassa on kahdessa ensimmäisessä vaunussa erikoispenkkejä, jotka ovat huomattavasti mukavampia kuin normaalit pehmustetut puupenkit. Junassa ei ole paikkalippuja, joten paikat menevät periaatteella nopeat syövät hitaat. Meillä kävi tuuri sillä olimme ajoissa paikalla ja saimme hyvät paikat.

Uuvuttavan junamatkan jälkeen saavuimme lopulta Aranyaprathetiin ja siellä meitä vastassa olikin läjä tuk tukeja. Napattiin siitä sitten kuljettaja, joka suostui heittämään meidät rajalle 60 bahtin hintaan. Rajalle oli juna-asemalta matkaa kuutisen kilometriä. Rajalla meitä vastassa olikin läjä matkatoimistojen edustajia ja napattiin siitä sitten yksi koska 600 bahtin shared taxi kuulosti erittäin hyvältä. Varsinkin kun olimme juuri lukeneet Lonely Planetista, että hintaa tulee bussillakin kymmenen taalaa Siem Reapiin. No rajamuodollisuudet hoidettuamme totesimme, että Lonely Planetissa oli todella vanhaa tietoa. Nykyään rajalta pääsee suoraan shared taxilla Siem Reapiin hintaan 12 taalaa. No eipä siinä paljoa hävitty ja taksikyytikin oli mukava. Seurana meillä oli eräs ruotsalaisnainen ja aussi Geoff. Päästiin taksilla Siem Reapiin ja keskustaan tuk tukilla. Tuk Tuk kuski suositteli meille erästä guest housea, johon luonnollisesti suhtauduimme epäilyttävästi. No tällä kertaa guest house oli loistava ja myös sopivan huokeaan hintaan. Maksamme tällä hetkellä 10 taalaa yöstä huoneesta, joka menisi hotellihuoneesta Suomessa missä tahansa.

Pari lisävinkkiä noista rajamuodollisuuksista. Täällä Arayanaparthetin ja Poipetin rajalla länkkäriä ukotetaan huoletta. Visa on arrival on paljon kalliimpi kuin etukäteen hommattuna. Viisumin nimellishinta on 20 taalaa, mutta tänäänkin tavattiin kaveri joka maksoi rajalla viisumistaan enemmän kuin me Bangkokissa pikaviisumista. Lisäksi heti Cambodian rajan jälkeen yrittetään turisteja pyytää “terveystarkastukseen”. Tämä tarkastus on pelkkä rahastuskeino, siellä mitataan kuume ja annetaan siitä 20 taalan lasku.

Kamat purettuamme aloimme kiertää kaupunkia. Ensivaikutelmaltaan Siem Reap on hieman Thaimaan kaupunkien kaltainen, mutta huomattavasti rauhallisempi. Hihastarepijöitä on täälläkin, mutta ystävällinen no thanks riittää kertalaakista, toisin kuin Bangkokissa. Toinen asia mikä erottaa Cambodian Thaimaasta, on kerjäläisten määrä. Täällä näkee pieniä lapsia kerjäämässä, usein yhden tai useamman raajan menettäneenä. Täytyy sanoa että näky on todella raskas! Huhujen mukaan rahaa tai uusia tavaroita lapsille ei kannata antaa, sillä siitä hyötyvät muut kuin lapset itse. Sen sijaan ruokaa heille voi ostaa sillä sitä ei pysty jälleenmyymään.

Siem Reap on ehkä hieman siistittyä Cambodiaa, sillä täällä on valtavasti viiden tähden luksus hotelleja. Ehkäpä eräällä temppelirykelmällä on jotain tekemistä asian kanssa. No toisaalta kyllä sitä tänäänkin koitettiin kadulla tarjota kaikkea huorasta kokaiiniin. Onneksi kohtelias ei kiitos riittää aina.

Palataan myöhemmin, nyt on aika mennä nukkumaan.