Eilen oli mielenkiintoinen päivä. Olin jälleen kerran herännyt aamuyöstä järjettömän pirteänä! Mikä minussa okein on? Aikaero on vain 5 tuntia, miten ihmeessä en vielä kolmen päivän jälkeen ole täysin tottunut aikaeroon? Olen normaalisti hyvin sikeästi nukkuva ihminen, seinät voivat kaatua päälleni ilman että herään. Tämän takia olen myös sitä mieltä, että jos uni ei tule 30 minuutin yrittämisen jälkeen, on parempi käyttää aika muuhun kuin sängyssä pyörimiseen. Lueskelin siinä sitten Benjamin Kunkelin esikoisteosta Indecision. Voin suositella teosta lämpimästi kenelle tahansa. Teos kertoo nuoresta korkeakoulutetusta miehestä vailla päämäärää. Kirja tempaa mukaansa, ainakin minunlaiseni matematiikasta kiinnostuneen esipuheesta lähtien, onhan jo esipuhe osoitettu n+1:lle. :)
Päivällä kävin Bangkokin eteläisellä bussiterminaalilla. Nappasin taksin lennosta. Taksikuski ei puhunut käytännössä ollenkaan englantia. Koitin muutamilla tavoilla selittää määränpäätäni englanniksi, kunnes tajusin tilanteen olevan toivoton. Kaivoin repustani rakkaan Lonely Planetin ja etsin sieltä aseman nimen thaiksi. Sanottuani maagiset sanat Sai Tai Mai, alkoi tapahtua. Taksikuski, viralliselta nimeltään Jin ja intiaaninimeltään AjaaKuinVitunKaheli, päästeli menemmään sitä vauhtia että minun tuskin tarvitsee käydä paskalla seuraavaan kahteen päivään. Muutamien sydämenväristyksen ja minuuttien, jotka tuntuivat tunneilta, jälkeen kuitenkin päästiin perille. Itse asema oli kuin iso tavaratalo, luonnollisesti olin ainut farangi asemalla ja ainuttakaan opastetta ei ollut englanniksi. Onneksi kuitenkin löysin tieni aseman sisälle ja heti ensimmäiseksi yksi hemaiseva vartija tuli kysymään minne olin menossa, ja lopulta ohjasi minut oikeaan kerrokseen ja tiskille, josta liput saisi hankittua.
Reissu oli periaatteessa hyödytön sillä en pystynyt jostain syystä ostamaan bussilippuja Ranongiin etukäteen, vaan virkailija sanoi, että tule uudestaan sitten kun olet oikeasti lähdössä. No sainpahan ainakin lähtöajat ja bussiluokkien hinnat selville. Pitää vielä katsoa läpi nämä lähimmät matkatoimistot täällä, jos vaikka irtoisi parempia diilejä. Sanomattakin selvää oli, etten saanut bussiasemaltakaan samaa diiliä, jonka paikallinen olisi saanut. Takaisin päin taksikuskikin oli vanhempi herrasmies, joka ajoi ihan kiltisti, onneksi näin sillä hänen taksissaan ei ollut turvavöitä lainkaan.
Illalla menin istumaan läheiseen kuppilaan. Kuppilathan täällä ovat yleensä hyvin pieniä. Ehdin ottaa tilaamastani Changista hörpyn tai kaksi, kunnes eräs herrasmies alkoi puhumaan minulle. James, kuten minulle myöhemmin selvisi, oli varsinainen Thaimaan konkari. Hän oli asunut sanojensa mukaan viimeiset 20 vuotta enemmän tai vähemmän kaakkois-aasiassa. Asian todenperäisyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta oletettakoon tässä kaverin puhuneen totta. Eihän hänellä ollut mitään syytä valehdella minulle? Ainakin hän puhui thaita tavalla, joka herätti minunlaisessa ensikertalaisessa kunnianosoitusta. Jamesin kotimaa jäi minulle arvoitukseksi, ainakin hän puhui äidinkielenään englantia, tai ainakin sen verran tehokkaasti aksentti vaihtui puheenaiheen ollessa sitten jenkeissä tai ausseissa. Jos kuitenkin pitäisi veikata, niin veikkaisin häntä britiksi tai jenkiksi. Ilta siinä kuitenkin vierähti mukavasti jutellessa Thaimaasta ja muusta Kaakkois-Aasiasta, samalla olutta nauttien. Minä olin luonnollisesti enemmän kuuntelevana osapuolena, heittäen välissä omia mielipiteitäni. Sain siinä samassa muutamia kullan arvoisia vinkkejä.
Sain Janiltakin parit viestit tuossa. Jani oli jo Kuala Lumpurissa ja on majoittumassa serkkunsa luoksi. Näillä näkymin Jani lentää Bangkokiin 3. päivä illalla tai 4. päivä aamulla. Sitten pitäisi saada majoituskustannukset vieläkin alemmaksi. Vaikka eipä sillä, että Bangkok on jo itsessään osoittautunut edullisemmaksi kuin oletin. Täällä pärjäisi helposti alle 10 eurolla päivässä, kunhan söisi vain katukeittiöistä ja jättäisi bissettelyn minimiin.
Kello alkaa kuitenkin olla täällä jo melkoisesti, joten lopettelen kirjoitukseni tähän ja palaan sorvin ääreen taas myöhemmin. Läppärini kello muistuttaa mukavasti siitä, miten kello siellä Suomessa on vasta yhdeksän illalla.