Terve ja hyvaa uutta vuotta!
Kuten otsikko kertoo, olen tällä hetkellä Etela-Laosissa Si Phan Donilla Don Detin saarella. Mutta palataan aikaan ennen saarelle tuloa. Lähdettiin tosiaan Hoi Anista hävyttoman aikaisin kohti Hueta ja sielta sitten bussilla kohti Laosia ja Paksea. Tuona päivänä matkustimme noin 19 tuntia putkeen. Melkoinen rupeama siis, bussikin oli täyteen ahdettu erilaisia hedelmiä ja tyynyjä. Samalla hoidetaan siis sekä tavaroiden maahantuonti etta matkustajat. Meidän oli tarkoitus miitata Shianoukvillessä tapaamamme Otto ja Jenni heti saavuttuamme Pakseen mutta matkan viivästymisestä johtuen suunnitelmat meni uusiksi. Saimme kuitenkin bussimatkan aikana kaivettua jostain Oton numeron ja he hommasivat meille liput Si Phan Donille.
Kun lopulta pääsimme perille ensimmäisenä piti löytää Paksen “keskusta”, sillä nämä bussiyhtiöt vievät yleensä kaupungin laitamille tai jonkin tietyn guesthousen eteen jonka kanssa yhtiöllä on sopimus. Yritimme tuloksetta kysyä paikallisilta suuntaa mutta kielimuurin takia tehtävä osoittautui vaikeaksi. Kello oli myös niin paljon ettei Paksen kaltaisessa pikkukylässä ollut tuktuk- tai muita kuskejakaan tarjolla. Lopulta sitten päädyimme Janin ja erään korealaisen sällin kanssa kävelemään arvelemaamme suuntaan ja lopulta se keskusta sitten löytyikin. Käveltävää tuli arviolta viitisen kilsaa.
Seuraavaksi edessä oli pankkiautomaatin löytäminen, sillä Paksessa on Laosin eteläisimmät automaatit ja meillä ei ollut ainuttakaan kipia rahaa. Taaloilla koitettiin maksaa jo rajan jälkeen ja turha toivohan se oli. No onneksi automaatti lopulta löytyi ja saimme nostettua rahaa. Tässäkin automaatissa kelpasi vain MasterCard ja siitäkin vain creditpuoli. Löysimme siinä samalla myös saman guesthousen, jossa Otto ja Jenni majaili ja liiemmin muita vaihtoehtoja miettimättä napattiin väsyinenä huone sieltä. Hotelli oli ehkä aavistuksen tyyris mutta myös erittäin laadukas. Tämän jälkeen menimme välittömästi vain nukkumaan sillä aamulla oli taas aikainen herätys ja siirtyminen kohti Si Phan Donia, eli four thousand islandeja.
Matka Si Phan Donille kesti parisen tuntia minibussissa, kuljettajan päästellessä menemään niin lujaa kuin minivan kulki. Automatkan jälkeen meidän piti viellä napata venekyyti itse saarelle. Don Det on pieni saari valtavan Mekongin keskellä. Nimensä mukaan täällä on tuhansia saaria, mutta suurin osa on todella todella pieniä ja saattavat peittyä kokonaan Mekongin tulviessa. Elämä täällä vaikuttaa hyvin rennolta, kuulemma kuten Laosissa muuallakin. Pidän suuresti tästä saaresta. Ei ole varmaan ikinä ollut näin chillia. Tekemistä ei juurikaan ole, mutta ei sitä tarvitse ollakkaan!
Uudenvuodenaattoona täällä oli rantabileet joihin tietenkin osallistuimme. Lisäksi joku kaveri oli järjestänyt bileet läheiselle saarelle, mutta paikalliset poliisit estivät venekyytien lähtemisen saarelle. Ilmeisesti joku lähibaarin omistaja oli voidellut poliisit estämään kyydit, jotta turistien rahat jäisivät Don Detille. En tiedä onko toi koko totuus, mutta huhu liikkui ainakin.
Netti täällä on kallista ja hyvin hyvin hidasta. Tämä voi hyvinkin jäädä viimeiseksi kerraksi kun käytän nettia täällä, varsinkin kun netissä ei ole kuin huonoja uutisia, taas joku sekopää oli ammuskellut Suomessa…
Tulevaisuudesta en tiedä muuta kuin että suunnilleen 17. päivä pitäisi olla jo Bangkokissa, jotta kerkeää lennolle Suomeen. Voi olla etta loppuaika menee täällä, silla täälta pääsee myos suht helposti Bangkokiin. Toisaalta voisin kylla menna pohjoisessakin käväsemaan. Pitää nyt punnita vaihtoehtoja vähän.
Palaillaan taas myohemmin, taidan tästä siirtyä tubeilemaan Mekongiin ja nauttimaan auringosta. :)