Lähdettiin siis edellispäivänä noin 23:30 junalla Nha Trangista kohti Danangia. Oltiin hankittu junaan ns. hard-sleeper paikat, eli kyseessä oli kuuden hengen loossi jossa on siis kuusi sänkyä. Yllätys yllätys kun löydettiin meidän paikat niin niissä jo makoili paikallista jengiä. No eipä siinä mitään tilaa kyllä syntyi kun näytettiin liput. No junamatka alkoi ihan mukavasti kunnes ilmastointi iskettiin päälle. Alkuun se ei pahemmin haitannut mutta yöllä suorastaan tärisin sängyssä. Minun sängystä oli joko napattu pois tai unohdettu laittaa peitto. No onneksi vanhana urheilunuorena kestin kylmyyttä ja sain luettua siinä. Pahin oli kuitenkin viellä edessä. Noin viiden kuuden aikoihin aamulla loossissamme ollut vietnamilaisperhe alkoi laulamaan täydellä kurkulla. Tässä vaiheessa meinasi jo silmissä tummua. Janikin heräsi lämpimän peittonsa alta. Katseemme kohdatessa tiesin molempien ajattelevan samaa asiaa; Vallankumouksen alkaessa tämä laulava perhe kohtaa kiviseinän ensimmäisten joukossa. No vitsit vitsinä. Sentään he osasivat laulaa :D Lisäksi perheen äiti oli todella innoissaan länkkäreistä. Heti jos käsi valahti vähääkään sängyn ulkopuolelle niin äiti oli sitä läpsimässä ja houkuttelemassa lapsiaan koskemaan myös. Tämä ärsytti vain lievästi mutta olin jo niin väsynyt etten jaksanut enää välittää. Ei junamatkaakaan ollut jäljellä enää kuin vajaa viisi tuntia.
Lopulta sitten saavuimme Danangiin, ja heti asemalla tapasimme Roger nimisen hollantilaisen. Jaettiin sitten kolmestaan taksikyyti Hoi Aniin. Matkaa kertyi reilut 30 km ja aikaa kului puolisen tuntia. Hintaakaan ei tullut kuin kolmisen euroa naamaa kohti. Ensimmäisenä tarkoituksena oli löytää sopiva guest house. Kierrettiin Hoi Anin vanhassa kaupungissa ja käytiin läpi kolme hotellia ennen kuin löysimme sopivan. Huone on todella siisti ja hieno näkymä kadulle. Lisäksi ihan vierestä pääsee yhteiselle parvekkeelle, jossa voi nauttia oluesta ja katuelämästä. Huoneessa on kaikki herkut jääkaapista ilmastointiin ja lämpimään veteen. Hintaa huoneelle tulee 14 taalaa yöltä, joten ei paha.
Hoi Anin vanha kaupunki on viihtyisää aluetta. Talot ovat vanhoja, mutta tunnelmaa on senkin edestä. Ravintolat ovat pääosin erittäin edullisia ja vaatekauppoja on todella paljon. Siitä tulikin mieleeni varoittaa kaikkia miespuolisia ihmisiä: Hoi An ei ole kaupunki johon tullaan tyttöystävän kanssa! En halua edes kuvitella miten kauan kestäisi kävellä kadun päästä päähän, kun kaupat tarjoavat toinen toistaan hienompia takkeja ja laukkuja. Luonnollisesti kaikki tehdään mittatilaustyönä. Itse en ole mikään ostoshullu ja minunkin tekisi mieli ostaa itselleni talvitakki täältä. Sääli vaan etten ole keksinyt keinoa kuljettaa sitä suomeen. Lentorahti tulee liian kalliiksi, postissa menee kolme kuukautta ja omaan rinkkaani ei takki mahdu.
Hoi Anissa menee viellä varmaan päivä tai kaksi ja sitten olis tarkoitus siirtyä Laosin puolelle ja siellä etelän saarille. Pari tuttuakin on kaiketi tulossa samoille huudeille, mutta siitä sitten enemmän myöhemmin. Hoi An kiittää ja kuittaa.